Tämä on avoin kirje kaikille Suomen kinky-yhdistyksille ja -ihmisille. Edellä mainitun lisäksi tämä on "skenessä" pian 9 vuotta pyörineen näkemys ja tilitys asioista. En kirjoita tätä minkään yhdistyksen tai yhdistyksen hallituksen edustajana. Itse asiassa olen jäämässä pois SMFR:n hallitustehtävistä.

Olen nyt toiminut kolmena vuonna SadoMasoFetisistiRyhmä Ry:n eli SMFR:n hallituksessa. Vuosien varrella, toimittuani monin eri tavoin aktiivisena yhteisön jäsenenä, näkemykseni on valistunut. Kokemuksen myötä olen huomannut useammankin asian menneen ja edelleen menevän eteenpäin.

Minusta tuntuu, että vaikka vapaaehtoisesti ja harrastuspohjalta näitä asioita teemmekin, tulevaisuutta ei ajatella.

Kinky-yhdistysten jäsenmäärä on melko pieni. Se johtaa siihen, että aktiivisia vapaaehtoisia toimijoita on vähän. Se edelleen johtaa siihen, että hallituksiin on tarjolla hyvin vähän ihmisiä. Useimmiten yhdistysten tulevat hallitukset tiedetään jo ennen äänestystä tai äänestystä ei edes tarvitse suorittaa.

Olemme (tarkoitan tällä kinky-yhdistyksiä) olemassa muutamasta syystä ja tärkeimmät niistä ovat tietenkin vaikuttaminen, yhteen tuominen, tiedon jakaminen ja etenkin se tapahtumien järjestäminen.

Lienee selvää, että haluamme kehittyä, eikö vain? Haluamme, että yhdistysten toiminta olisi jouhevampaa, yhteistyö parantuisi, tapaisimme vertaisiamme, toteuttaisimme itseämme ja lopulta kinkyjä ihmisiä ei enää pidettäisikään yhteiskunnassa aivan niin omituisina ja synnin ilmentyminä. Olenhan oikeassa?
Kehitystä on siis vietävä eteenpäin. Tästä ovat kaikki, ne nykyisten ja entisten, eri yhdistysten hallitusten jäsenet, joiden kanssa olen vuosien varrella asiaa sivunnut, olleet samaa mieltä.

Mutta mitä ihmettä? Missä ovat tavoitteet? Missä ovat tulevaisuuden suunnitelmat?

Lähdetään siitä, että yhdelläkään kinky-yhdistyksellä ei ole ainuttakaan kokopäiväistä työntekijää tai edes osa-aikaista työntekijää.

Tämähän tietysti johtuu siitä, ettei ole resursseja sellaiseen. Lähinnä kyse on tietenkin taloudellisista resursseista.

Mutta yhdessä meissä on voimaa.

Kesällä 2009 yhdistysten hallitusten tapaamisessa laskeskeltiin että tällä hetkellä jäsenistöä yhdistyksissä yhteensä on noin tuhat henkilöä. Tämä oli tietenkin vain arvio.

Meidän (ja teidän) tulisi ottaa tavoitteeksi kattojärjestön perustaminen.

 Kattojärjestön tavoitteena olisi sitten aikanaan palkata työvoimaa.

Tämä on tietenkin pitkälle menevää haaveilua. Vai onko sittenkään? Mutta polkuhan on loppujen lopuksi aika selvä.

Ensimmäinen tavoite on jäsenmäärien kasvattaminen.

Se onnistuu tiedottamalla. Mitä enemmän ihmiset tietävät meistä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä voimme saada uusia jäseniä. Jäsen on henkilö, joka maksaa jäsenyydestään yhdistykselle. Mitä enemmän jäseniä, sitä enemmän siis taloudellisia resursseja. Mutta myös niin, että mitä enemmän jäseniä, sitä enemmän henkilöresursseja, työvoimaa ja aktiivisia jäseniä.

Yhteistyö on avain tähän. Ja sen aloittaminen on helppoa ja siitä on etua meille kaikille.

Yhteistyö voisi alkaa vaikka niin, että perustetaan hallitusten yhteinen keskustelualue ja/tai vähintäänkin postituslista. Tuolla keskustelualueella voidaan yhdessä sopia tiedotuskuvioista ja tietenkin monesta muustakin asiasta (vaikkapa dresscodesta). Ja ei, bilejärjestäjien alue ei sovi tähän, sehän on tarkoitettu tapahtumien järjestäjille, siis muillekin kuin hallitusten jäsenille. Hallitusten alueella voidaan käsitellä jo hieman arkaluontoisempiakin asioita.

Esimerkkinä olkoon seuraavanlainen tapaus: Media on jälleen kerran uutisoinut jotakin mikä koskettaa kinky/BDSM/fetish-kansaa. Yhdessä voidaan sopia, millainen tiedote asiaa laitetaan eteenpäin selventämään. Ja tietenkin tuon tiedotteen alle laitetaan yhdistysten tiedot asiaa alleviivaamaan ja etenkin lisätietolähdettä tarjoamaan.

Viimeistään tällaisen asian toteuduttua on asetettava tavoitteita. Jokainen hallitus voisi kirjata ylös tavoitteeksi vaikkapa sen, että jäsenmäärä kaksinkertaistetaan seuraavan kahden vuoden aikana. Lisäksi tavoitteisiin kirjataan yhteistyö muiden kanssa ja muut tulevaisuutta koskevat tärkeät asiat, kuten se että tavoitteena on kattojärjestön perustaminen ja yhden henkilön palkkaaminen seuraavan 5-7 vuoden kuluessa.

Tässä vaiheessa on tietenkin syytä miettiä jäsenmaksujen suuruutta ja sitä, kuinka taloudellisia resursseja ohjataan kattojärjestölle. Pikainen laskelma ja niin sanottu "stetson"-arvioni osoittavat, että neljästä viiteen tuhatta jäsentä riittää, olettaen että kattojärjestölle maksetaan 10 euroa jokaiselta jäseneltä, kerran vuodessa. Tämä summa riittää siis siihen, että voidaan palkata yksi kokopäiväinen työntekijä. Ja jottei laskelma masentaisi niin paljon, on saatavilla myös tukia ja muita etuuksia, jotka tätä helpottavat. Joku joka asiansa osaa, voisi tutkia ja laskea paremmin.
Tämä yksi työntekijä siis voisi toimia 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa kaikkien yhdistysten ja yhteisen asiamme hyväksi. Edut ovat selkeät. Tiedotus, info-puhelin, järjestelyt, valokuvista huolehtiminen, jäsentietokantojen ylläpito ja kaikenlainen organisointi ja muut tehtävät olisivat tämän ihmisen harteilla. Soittokierros yhdistyksille kommentteja varten tapahtuisi kädenkäänteessä ja niin edelleen. Ei tarvinne selittää enempää? Suurin etu kuitenkin olisi varmaan se tiedotus ja sitä kautta jäsenmäärien kasvu ja näin ollen resurssien lisääntyminen. Puhumattakaan poliittisista vaikutuksista ja hyväksynnän lisääntymisestä.

Nyt tämä kaikki kuulostaa varmasti vain haaveilulta. Aloittaminen on kuitenkin helppoa, aloitetaan yhteistyö tai ainakin parannetaan sitä konkreettisin toimin. Sitten asetetaan niitä tavoitteita ja ainakin yritetään tehdä jotakin niiden hyväksi. Tiedottaminen on tärkein.

Kuulen jo sieluni korvin kuinka tätä arvostellaan ja pahoitellaan siitä, että nyt kinkyilyä yritetään popularisoida. Entä sitten? Hyväähän me olemme tekemässä. On parempi, että me vielä paremmin kerromme yhteiskunnalle, että seksuaalisuutta ilmenee monin eri tavoin ja se on aivan normaalia. Rauhaa ja rakkautta. Ei tällainen vie pois niitä underground-bileitä tai ihmisten turvallisuutta, kun vain asiat tehdään oikein.

Päätän tällä kertaa tähän, vaikka idealismipankkini on vielä melkoisen täynnä. Monet muut ovat tehneet ja tulevat tekemään enemmän kuin minä, vieläpä vähemmittä virheittä. Jossain muodossa aion kuitenkin jatkaa vaikuttamista.

Kaikella rakkaudella,
JetErus

 PS. Keskustelu aiheesta täällä .